Näyttelijä, kirjailija ja laulaja Karlo Haapiainen muistaa miltä tuntuu olla kaveriporukassa se, joka ei tiedä mitä lähtisi opiskelemaan. Hän valmistui viime vuonna teatteritaiteen maisteriksi, mutta tie luovalle alalle ei ole ollut helppo. Matkalle on mahtunut paljon epävarmuutta ja epäonnistumisen kokemuksia.
Pohjois-Haagan yhteiskoulusta vuonna 2007 ylioppilaaksi kirjoittanut Karlo kertoo kipuilleensa lukiossa, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä haluaisi tehdä suoritettuaan ylioppilastutkinnon. Hän kertoo käyneensä mielenkiinnosta pyörähtämässä Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa, vaikka mitään erityistä teatteritaustaa hänellä ei ollutkaan. Pääsykokeiden jälkeen Karlo suuntasi vuodeksi armeijaan, jonka aikana hän pohti myös ammattiupseerin uraa yhtenä vaihtoehtona. Mielessä pyöri kuitenkin lukiossa kuultu lausahdus siitä, että kauppakorkeakoulu on turvallinen vaihtoehto.
”Armeijan jälkeen pääsin opiskelemaan liiketaloutta Laurean ammattikorkeakouluun. Lähdin sinne sillä ajatuksella, että seuraavana keväänä haen Lappeenrantaan kauppakorkeakouluun”, hän naurahtaa.
Suunnitelma kävi toteen, ja nappiin menneiden pääsykokeiden jälkeen Karlo suuntasi Saimaan rannalle opiskelemaan.
”Tätäkö haluan tehdä loppuelämäni?”
Kauppakorkeakoulussa pääaineeksi valikoitui kansainvälinen markkinointi ja opiskeluelämä vei nopeasti mukanaan. Opinnot itsessään eivät kiinnostaneet niin paljon, kuin kaikki muut opiskeluun liittyvät aktiviteetit.
”En ole ikinä ollut mikään hyvä oppilas, ja tiedän opiskelutaitoni olevan rajalliset. Olen kyllä pärjännyt ihan hyvin asioissa, jotka ovat kiinnostaneet, mutta niidenkin eteen on pitänyt tehdä paljon töitä”, hän sanoo.
Sosiaalinen nuori mies hakeutui ainejärjestönsä hallitukseen, työskenteli ylioppilaskunnan hallituksessa, järjesteli opiskelijatapahtumia ja teki töitä yliopiston markkinointiassistenttina. Oma pääaine ja muutamat muut yliopiston kurssit tuntuivat kyllä kiinnostavilta, mutta muutaman vuoden jälkeen epäilys oli täyttänyt mielen.
“Opiskeluelämä juhlineen oli ihan kivaa, mutta tajusin ettei tällainen elämä kestä ikuisesti. Jos opinnot tuntuvat näin pakkopullalta, niin haluanko todella olla tällä alalla koko loppuelämäni?” Karlo kertoo pohtineensa.
Hän suoritti kanditutkinnon puoliväkisin loppuun saakka, mutta mieleen olivat jo hiipineet ajatukset urasta ihan toisella alalla. Sattumuksien kautta hän alkoi muistella hakukokeilua Teatterikorkeakouluun ja lapsuusvuosia musiikkiluokalla opiskellen.
”Suoritin alakoulun musiikkiluokalla ja meillä oli paljon hauskoja teatteriproggiksia. Aloin pohtia, voisiko teatteri ja luova-ala olla sittenkin oma juttuni?”
Teatteri vei mennessään
Ajatus jäi kytemään, ja syksyllä 2011 asuessaan yhä Lappeenrannassa Karlo aloitti harrastamaan improvisaatiota aikuisteatteriryhmässä. Harrastus vei mukanaan ja hän tunsi valtavaa imua alalle. Seuraavan kevään koittaessa oli aika ottaa selvää mahdollisuuksista päästä mukaan Lappeenrannan kesäteatteritoimintaan. Kävi ilmi, että kesäteatteri haki avustajaa joukkoonsa. Mallikkaasti menneen koe-esiintymisen jälkeen Karlo pääsi porukkaan mukaan.
”Se uusi maailma, joka sieltä avautui, oli ihan mieletön. Lavalla sai hullutella, pelleillä ja työskennellä fyysisesti kehollaan. Parasta olivat kuitenkin ne ihmiset, jotka jakoivat saman intohimon sitä työtä kohtaan”, Karlo sanoo hymyillen.
Hän kertoo hakeneensa tuon kevään aikana myös toistamiseen Teatterikorkeakouluun, mutta oppilaitoksen ovet eivät tälläkään kertaa auenneet. Motivaatiota antoivat kuitenkin tieto sadan parhaimman joukkoon pääsemisestä ja positiivinen palaute hyvin menneistä pääsykokeista.
Kuluvat kuukaudet imaisivat näyttelijänalun täysillä teatterimaailmaan.
”Muutin sinä kesänä Helsinkiin ja pääsin Kellariteatterin toimintaan mukaan. Myöhemmin syksyllä sain myös pyynnön tulla Lappeenrannan kaupunginteatteriin näyttelemään”, Karlo kertaa.
Huolimatta hyvästä menestyksestä teatteririntamalla, myös kolmas hakukerta Teatterikorkeakouluun tuotti pettymyksen. Tälläkin kertaa matka katkesi vasta pääsykokeiden toiseksi viimeisimmässä vaiheessa. Hakutuloksen selvittyä Karlo suuntasi vuodeksi Lahden kansanopistoon teatterilinjalle opiskelemaan ja kehittämään ammattitaitoaan.
Teatterikorkeakoulussa opiskelu on intensiivistä ja palkitsevaa
Vuonna 2017 opiskelupaikkaa Teatterikorkeakoulusta tavoitteli hurjat 1400 hakijaa, joista neljätoista otettiin sisään. Vuosien työ palkittiin vihdoin, kun tällä kertaa myös Karlon nimi löytyi hyväksyttyjen opiskelijoiden joukosta.
Teatterikorkeakoulussa opiskelun kerrotaan olevan intensiivistä ja aika-ajoin raskastakin. Yksi päivä voi sisältää esimerkiksi urheilua, teatterihistorian opiskelua, improvisaatiota ja laulutekniikkaa.
”Opiskelu on varsinkin ensimmäisinä vuosina todella intensiivistä, mutta myös hyvin palkitsevaa. Opintojen intensiivisyyden voi myös ajatella jäljentävän hyvin ammattikenttää, sillä myös näyttelijän työpäivä voi olla hyvin vaiherikas harjoituksineen ja esityksineen”, Karlo toteaa.
Hän kertoo opintojen antaneen paljon työkaluja näyttelijän ammatissa toimimiseen. Karlo muistuttaa kuitenkin kaikkia näyttelijän työstä haaveilevia, että Teatterikorkeakoulun suorittaminen ei ole ainoa reitti ammattiin.
”Olihan sinne todella hienoa päästä kaiken sen työn ja pettymyksien jälkeen. Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomessa on lukuisia loistavia näyttelijöitä, jotka eivät ole ikinä päässeet kyseiseen oppilaitokseen sisään. Ei se koulu yksistään ole edellytys ammatissa toimimiseen”, hän sanoo.
Hyppäys luovalle alalle oli oikea valinta
Valmistuttuaan vuonna 2022 teatteritaiteen maisteriksi Karlo on tehnyt freelancer-näyttelijän töitä, joita on hänen onnekseen riittänyt hyvin. Hän ei ole katunut päätöstään jättää kaupallinen ala, vaan kokee olevansa intohimoammatissaan.
”Kyllähän se on siistiä, kun näyttämöllä saa leikkiä ja olla joku ihan toinen mitä oikeasti olen. Aamulla voin näytellä toista hahmoa ja illalla olen lavalla joku ihan muu henkilö. Lisäksi olen saanut tehdä töitä sellaisten työporukoiden kanssa, joista saan valtavan määrän energiaa”, hän sanoo kysyttäessä ammatin parhaita puolia.
Näyttelijän työ ja luova -ala yleisestikin nousevat monesti esiin, kun puhutaan vaikeasta työllisyystilanteesta tai kovasta kilpailusta alalla.
Karlo myöntää väitteet ainakin osittain paikkansa pitäviksi.
”On hyvä muistaa, että tähän työhön liittyy moneltakin osin epävarmuuden sietäminen. Varsinkin freelancerina työskennellessä proggikset ovat määräaikaisia ja niitä voi seurata lyhempiä tai pidempiä aikoja työttömänä. Tämä on kuitenkin niin palkitseva ammatti, että kehotan kaikkia kiinnostuneita rohkeasti kokeilemaan”, hän sanoo.
Lukuisista Suomen kaupungeista löytyy teatteritoimintaa niin nuorille kuin aikuisille, missä voi päästä mukaan harrastetoimintaan. Omatoimisuus, rohkeus ja aktiivisuus alalla voivat siivittää aina ammattiin saakka.
Epävarmuuden voi kääntää myös voitoksi
Näyttelijäntöiden lisäksi Karlo on ehtinyt myös kirjoittamaan ja julkaisemaan esikoisteoksensa Sigfried Holopaisen valitut kokemukset (2022). Tulevaisuuden toiveena on löytää enemmän aikaa kirjoittamiselle ja mielessä siintää jo seuraavan teoksen tekeminen. Myös musiikki on vahvasti läsnä näyttelijän elämässä, sillä hän toimii sanoittajana ja laulajana bändissä Karlo Haapiainen & Varaslähtö. Bändin suunnitelmissa on julkaista levy alkuvuonna 2024.
Kuulostaa siltä, että lukiovuosien Karlo voisi olla ihmeissään, minne elämä onkaan hänet kuljettanut. Matkassa on ollut paljon tuuria, mutta myös riskien ottoa, henkistä kaatumista ja pettymyksien kohtaamista. Toisaalta vuosiin mahtuu myös iloja, onnistumisen tunteita ja hienoja oivalluksia.
Lappeenrannassa vietettyjä vuosia Karlo pitää suuressa arvossa.
”Niistä vuosista jäi elämääni ystäviä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Ja saihan sieltä hyviä kokemuksia, muistoja ja taitoja, joita voin myös nykyisessä ammatissani hyödyntää. Työsopimusten ymmärtäminen on ainakin helpompaa, kun on taustalla niihin liittyviä opintoja”, Karlo naurahtaa.
Hän haluaisi sanoa kaikille tulevaisuutensa kanssa tuskaileville, että kaikkien ei tarvitse tietää teini-ikäisenä tai vähän vanhempanakaan, mitä haluaa elämässään tehdä. Epävarmuus voi kääntyä myös positiiviseksi asiaksi, jos se johdattaa oikealle polulle.
”On tosi hienoa, että osalla ihmisistä on selvät sävelet, mitä he lähtevät opiskelemaan tai tekemään ammatikseen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jokaisella on oma reittinsä ja toisinaan voi joutua kulkemaan myös kiertoreittejä ja sivupolkuja, ennen kuin keksii oman juttunsa”, Karlo sanoo.
Monella saattaakin olla mielikuva siitä, että kaikki ympärillä tietävät, mitä haluavat tehdä. Varsinkin sosiaalinen media aiheuttaa menestyspaineita, jos itse tuntee olevansa hukassa.
”Sanokaa ääneen, että ei ole muuten hajuakaan, mitä haluaisin tehdä. Sillä tavalla voi ehkä huomata, että ei ole monella muullakaan ja sitten niitä juttuja voi miettiä yhdessä, hän summaa.
