Julkaistu Koulutusliitteessä 3.1.2017
TEKSTI & KUVA: Heini Kuusisto
Junan tuoma – opintojen perässä etelästä pohjoiseen
"Ydintalvi Rovaniemellä on kirjoitushetkellä kovimmillaan. Lunta on joka paikassa muutama kymmenen senttiä ja ”päivän”, eli vähemmän pimeän ajan pituus on noin 2,5 tuntia, josta aurinko käy vain hetken kiusoittelemassa taivaanrannassa. Muutoin taivaalla riekkuu lumisade tai revontulet. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut tarvitsevani kirkasvalolamppua heräämiseen tai polkevani pyörää 25 asteen pakkasessa, koska bussit ovat yhtä luotettavia kuin kansanedustajaehdokkaiden vaalilupaukset. Tai että opiskelukaverini tulisivat potkukelkalla yliopistolle. Pari vuotta sitten asuin vielä Turussa, jossa viimeistelin tradenomin opintojani Turun ammattikorkeakoulussa.
Olen opiskellut nyt 1,5 lukuvuotta johtamista Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Ennen Rovaniemelle muuttoa olin asunut koko elämäni Varsinais-Suomessa ja valinnut opiskelupaikkani turvallisesti kotipaikkani Liedon vierestä Turusta. Sinne suurin osa kavereistakin haki. Opiskelu Turussa oli jees, samoissa kemuissa kävi paljon lapsuudentuttuja ja käytin paljon aikaa opiskelijapolitiikan parissa. Omat opintoni eivät tuntuneet kuitenkaan osuvan aivan nappiin, sillä keskustelimme enemmän yritystoiminnan rahoitus- ja markkinointipuolesta ja vähemmän siitä, mikä minua todella kiinnosti: työhyvinvoinnista ja yritystoiminnan eettisyydestä, sekä miksi raha ja eettisyys ovat erillisiä asioita.
Päädyin kerran huvin vuoksi selailemaan kevään yhteishakukohteita Opintopolusta. Eräs AMK-ystäväni oli aiemmin vinkannut kiinnostavasta hakukohteesta Lapin yliopistossa. Kyseessä oli linja, jota ei löytynyt muualta Suomesta. Tässä paikassa keskityttiin johtamiseen elämyksellisyyden, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja strategioiden kautta, eettisyyttä unohtamatta. Sopi minulle kuin nenä päähän! Naureskelimme kaverin kanssa, että vaikka kuinka kiinnostava opiskelupaikka onkin, niin kuka hullu muuttaa Turusta Lappiin mäkäräisten syötäväksi? Porojen ja neljäntuulenhattujen keskelle? Yhtä läpällä, kun hakukohteita selailin, yhtä läpällä Lappiin hain – kuitenkin salaa toivoen, että pääsisin sisään. Ja täällä minä hullu nyt sitten olen, erittäin tyytyväisenä valintaani.
Päätös lähteä Lappiin oli kaikkea muuta kuin helppo. Lähipiirini suhtautui päätökseeni vaihtelevasti. Perheeni tuki valintaani, mutta ystäväni olivat ymmärrettävästi huolissaan siitä, miten ystävyydelle kävisi. Monelle Rovaniemi tuntui kovin kaukaiselta. Itse olin suoraan sanoen kauhuissani. Olin varma, että kaikki ystäväni hylkäisivät minut ja edes puhelimet eivät toimisi, kun olen niin kaukana. Kukaan ei haluaisi tutustua minuun uudessa opiskelupaikassani ja pakkanen jäädyttäisi yksinäisyyteen kuolleen ruumiini jonkin surkean itsemurhayksiön lattialle. Miksi lähtisin Turusta, jossa minulla on ihana asunto keskustan tuntumassa ja ystävät lähellä? Miten edes hoitaisin kaikki käytännön asiat?
Dramaattisesta vaiheesta selvittyäni käytännön asioiden hoito sujuikin helposti. Kaikki tavaroiden siirtämistä lukuun ottamatta onnistui sähköisesti ja tavaroidenkin siirtämiseen löytyi apua monesta paikasta kohtuulliseen hintaan. Opiskelijakaupungit vastaanottavat joka vuosi satoja uusia opiskelijoita, joten käytännön asiat pystyy hoitamaan etänä erittäin helposti. Olin myöhästynyt opiskelija-asunnon hausta, joten hain asuntoa yksityisiltä markkinoilta, mikä sekään ei ollut kovin monimutkaista. Päädyin muutaman puhelun soiteltuani ja kuvat katsottuani muuttamaan viiden hengen omakotitalokommuuniin.
Alku uudessa asunnossa oli vaikeaa, kuten aina uuteen paikkaan muuttaessa. Minua oli vastassa neljä uutta ihmistä ja en ollut tottunut asumaan niin monen vieraan ihmisen kanssa. Toisten elämäntapa ja ajatukset tuntuivat vierailta. Kuitenkin alkukankeuksien jälkeen löysin itseni viihtymästä erittäin hyvin, kun annoin vain uuteen paikkaan asettumiselle mahdollisuuden. Tiesin, että voin aina lähteä takaisin Turkuun, jos on liian vaikeaa. Olin kuitenkin tutustunut ihmisiin, joiden kanssa tunsin oloni kotoisaksi. Söimme usein yhdessä ja haimme välillä porukalla vettä lähteestä, joka oli melko lähellä asuinpaikkaamme. Asioita, joita en todellakaan olisi uskonut tekeväni! Myöhemmin muutin soluasuntoon lähemmäs yliopistoa halvemman vuokran perässä.
Elämä Rovaniemellä on ollut erilaista ja toisaalta samanlaista kuin Turussa. Koulutehtävien deadlinet tulevat yhtä yllätyksenä kuin Turussakin, Netflix toimii ja siivoaminen ketuttaa molemmissa paikoissa aivan yhtä paljon. Olen saanut yliopistolta ja harrastusporukoista valtavasti uusia ystäviä. Olen myös huomannut, että vanhojen ystävien kanssa tulee kyllä pidettyä yhteyttä, oli välimatka mikä tahansa. Tuhannen kilometrin matkustus lentokoneella tai junalla läheisiä tapaamaan on loppujen lopuksi lyhyt matka sen rinnalla, kun saa opiskella sitä mikä todella sytyttää. Ennakkoluuloni ovat poroja ja mäkäräisiä lukuun ottamatta osoittautuneet vääriksi. Lapissa en ole alkukankeuksien jälkeen tuntenut itseäni yksinäiseksi. Täältä löytyy kyllä tekemistä ja hetken kaupungilla hengailtuani joku tulee aina juttelemaan ja kyselemään ”Oletko sie tyttö joku junan tuoma?”, eli etelästä muuttanut. Kun jotain sattuu, voin aina luottaa siihen, että joku auttaa.
Muutos on opettanut minulle paljon. Suomessa kaikissa kaupungeissa on perusasiat kohdallaan. Ja jos sitä lähtisi opiskelemaan vaikka Kolumbiaan, kyllä sielläkin asiat järjestyisivät, kyllä muuallakin ihmiset pärjäävät. Sopeutuminen uusiin kuvioihin on omasta halusta kiinni. Nyt parin vuoden jälkeen koen, että pärjään vielä entistä paremmin erilaisissa tilanteissa ja asiat kyllä järjestyvät, kun osaa kysyä apua. Uskallan tehdä omaa elämääni koskevia päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu minulle oikealta, ei sen mukaan minkä ajattelen olevan muiden mielestä paras mahdollinen ratkaisu.
Tulevana vuonna aion etsiä kiinnostavan graduaiheen ja keskittyä toden teolla tiukkaan opintokevääseeni. Opintojen lisäksi aion nauttia Lapin luonnosta ja siitä kaikesta siististä, mitä elämä täällä tuo tullessaan. En olisi voinut valita paremmin."