Iso-Britannia

Yleistä Iso-Britanniasta

Iso-Britannia on yksi maailman rikkaimmista maista. Maa on ollut kansainvälispoliittisesti merkittävä maa aina 1500-luvulta tähän päivään asti. Iso-Britannian yhdistynyt kuningaskunta jakautuu neljään alueeseen: Englanti, Wales, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti. Suomen kielessä koko valtio tunnetaan yleisimmin nimellä Britannia ja puhekielessä jopa Englanti, joka on kuitenkin vain yksi osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Pinta-ala on 243 610 neliökilometriä ja maan asukasluku on noin 60 miljoonaa – Iso-Britannia onkin väkiluvultaan yksi Euroopan unionin suurimmista valtioista.

Britannia tunnetaan vaihtelevasta ilmastostaan – sää on yleisesti viileää tai lauhkeaa ja pilvet sekä sade ovat yleisiä. Toki poutajaksojakin esiintyy kaikkina vuoden aikoina. Hallintomuodoltaan kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on kuningatar Elisabet II.

Iso-Britannia muodostuu neljästä toisiinsa sitoutuneesta kansakunnasta, joiden elämäntapa on laajalti samankaltainen, mutta kulttuurissa on eroja niin näiden kansakuntien välillä kuin paikallisella ja alueellisella tasolla. Myös murre ja puhetapa kertovat usein ihmisen taustasta ja kotiseudusta.

Oleskelulupa

Suomalainen voi asua Britanniassa ilman oleskelulupaa. Brexitin vaikutuksista EU-kansalaisten oleskeluun Britanniassa ei vielä tiedetä.

Terveydenhoito ja yleinen sosiaaliturva

Opiskelijoiden kannattaa rekisteröityä heti lukukauden alussa joko oppilaitoksen omalle terveysasemalle tai oppilaitoksen suosittelemille NHS-lääkäreiden praktiikoille. Britanniassa sosiaaliturvaetuudet kattavat työttömyyden, sairauden, invaliditeetin, työtapaturmat, työstä aiheutuvat sairaudet, äitiysloman, leskeyden ja eläkkeet.

Opiskelu Isossa-Britanniassa

Opiskelupaikan valinta

Britannian koulutustarjonta on hyvin laaja, joten tarjolla olevien vaihtoehtojen tutkimiseen on hyvä varata riittävästi aikaa. Omia toiveita ja odotuksia vastaavan koulutusohjelman ja oppilaitoksen löytymiseen voi mennä tovi, ja ensimmäisenä kannattaakin hankkia mahdollisimman paljon tietoa erilaisista vaihtoehdoista.

Erityisesti perustutkintotason opintojen kohdalla kannattaa perehtyä viranomaisten tekemiin oppiainekohtaisiin opetuksen tason arviointeihin. Näistä löydät tietoa internetistä. Lisäksi useat brittiläiset lehdet julkaisevat epävirallisia ranking-listoja, joissa korkeakoulut ja koulutusohjelmat on asetettu paremmuusjärjestykseen eri kriteereitä käyttäen. Ranking-listoihin ei kuitenkaan kannata suhtautua turhan luottavaisin mielin, vaan kannattaa erityisesti huomioida, mitä asioita niissä on mitattu ja miltä osin ne ovat tärkeitä oman koulutusohjelman valinnan kannalta.

Oppilaitosten suosion hakijoiden keskuudessa voi myös nähdä koulutusohjelman pääsyvaatimuksista: mitä korkeampi hakijoilta vaadittava pistemäärä on, sitä suositumpi oppilaitos on ja sitä enemmän se joutuu karsimaan hakijoita nostamalla pistemäärän korkeaksi.

Haku oppilaitokseen Isossa-Britanniassa

Hakuajat

Hakuaika useimmissa oppilaitoksissa on vuosittain noin syyskuun alusta tammikuun puoliväliin. Poikkeuksena ovat taideaineet, joissa hakuaika voi päättyä joko tammikuussa tai maaliskuussa, riippuen oppilaitoksesta. Lisäksi haku lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen koulutusohjelmiin alkaa syyskuussa ja jatkuu aina lokakuun puoliväliin. Päähaun lisäksi useat oppilaitokset järjestävät myös myöhäishaun tammikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Huomionarvoista on myös, että Oxfordin ja Cambridgen yliopistoihin haetaan syyskuun alusta alkavassa, aina lokakuun puoliväliin asti kestävässä haussa.

Haun perussääntö on, että samalla hakemuksella voi hakea yhteensä viiteen eri koulutusohjelmaan. Hakija saa vastauksen oppilaitoksilta yleensä maalis-huhtikuun aikana. Oppilaitos voi tarjota opiskelupaikkaa suoraan ilman mitään lisäehtoja, jolloin tarjous on unconditional tai se voi vaatia hakijaa suorittamaan jonkin lisäehdon tai -suorituksen, esimerkiksi kielitestin tietyllä pistemäärällä, ennen kuin opiskelupaikka vahvistuu, jolloin tarjous on conditional.

UCAS ottaa vastaan hakemuksia myös varsinaisen hakuajan jälkeen, ja toimittaa niitä eteenpäin korkeakouluille (late applications). Tällöin on kuitenkin muistettava että kaikkiin koulutusohjelmiin ei välttämättä enää oteta opiskelijoita, eli korkeakouluilla ei ole velvollisuutta käsitellä myöhään saapuneita hakemuksia. Suositus onkin siis, että hakuprosessissa tulee noudattaa oikeita hakuaikoja.

Haku tapahtuu verkossa, UCASin verkkosivuilla, jossa hakija täyttää sähköisen hakulomakkeen. Suurimmassa osassa koulutusohjelmia opiskelijat valitaan hakemuksen perusteella eikä hakijoiden siten tarvitse osallistua haastatteluihin tai pääsykokeisiin. Tästä ovat poikkeuksena tietyt esittävän taiteen alat, joissa voidaan vaatia myös esimerkiksi koe-esiintymisen (audition) läpäiseminen.

Hakupapereiden mukaan tulee liittää myös motivaatiokirje ja suosittelijan kirje. Motivaatiokirje on tärkeä osa hakemusta ja sen päällimmäisenä tarkoituksena on kuvata sitä, miksi opiskelija hakee opiskelemaan valitsemiinsa koulutusohjelmiin. Hakemukseen tulee myös liittää suositus, jolloin yleensä suosittelijaksi pyydetään lukion opettajaa siinä oppiaineessa, joka on koulutusohjelman kannalta olennaisin.

Koulutodistusten kopioita ei tarvitse liittää UCAS-hakemukseen, sillä niitä voidaan pyytää hakuprosessin myöhemmissä vaiheissa.

Haku jatko-opintoihin

Pääsyvaatimuksena maisteritason koulutusohjelmiin on yleensä alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen hyvin arvosanoin samassa oppiaineessa, jossa opiskelija haluaa suorittaa jatkotutkinnon. Pääsyvaatimuksena tohtorin koulutusohjelmaan on yleensä hyvin arvosanoin suoritettu maisterin tutkinto. 

Haku ammatillisiin opintoihin

Haku Further Education -collegeiden järjestämiin ammatillisiin koulutusohjelmiin tapahtuu suoraan yksittäisiin oppilaitoksiin. Hakijan kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä oppilaitokseen – siten hän saa tarkemmat tiedot koulutusohjelmien sisällöstä, hakuajoista ja pääsyvaatimuksista. Perusvaatimustaso suomalaiselle hakijalle on oppivelvollisuuden suorittaminen ja riittävä englannin kielen taito.

UCAS-yhteishaku

Ennen sähköisen hakulomakkeen täyttämistä kannattaa lukea tarkkaan yleiset täyttöohjeet UCASin verkkosivulta, sillä UCAS-hakulomake on tehty ensisijaisesti brittihakijoille. Suomalaishakijan tulee syöttää lomakkeelle ylioppilastutkinnon ja lukion päättötodistuksen tiedot parhaaksi ja loogisimmaksi katsomallaan tavalla.

Hakulomakkeen täyttöön liittyvissä yksityiskohtaisissa kysymyksissä hakijan kannattaa ja tuleekin olla yhteydessä suoraan haun järjestäjään UCASiin. 

Pääsyvaatimukset opintoihin Iso-Britanniassa

Pääsyvaatimukset

Hakijan on täytettävä sekä yleiset että koulutusohjelmakohtaiset pääsyvaatimukset, jotka ilmoitetaan yleensä brittiläisen koulutusjärjestelmän mukaisina.

Yleinen pääsyvaatimus suomalaisille hakijoille on lukion päättötodistus ja ylioppilastutkinto (tai IB-tutkinto). Myös ammatillinen koulutus saattaa antaa hakukelpoisuuden korkeakouluihin, mutta tämä kannattaa varmistaa suoraan oppilaitoksesta.

Tarkemmat koulutusohjelmakohtaiset pääsyvaatimukset löytyvät oppilaitoksien ja UCASin verkkosivuilta. Koulutusohjelmakohtaisissa pääsyvaatimuksissa oppilaitos ilmoittaa, millaista yleisarvosanatasoa se A-level-päättökokeessa hakijoilta edellyttää.

Britit suorittavat A-level-päättökokeessa yleensä kolme ainetta. Oppilaat ovat siten valinneet suppeamman määrän aineita, joihin he keskittyvät, ja saavuttavat täten usein edistyneemmän tason kuin suomalaiset lukiolaiset, jotka opiskelevat useampia oppiaineita. Tästä johtuen brittiläisiä ja suomalaisia arvosanoja on hieman vaikea verrata toisiinsa. Mitään virallista vertailutaulukkoa ei ole olemassa. Kannattaa siis pitää mielessä, että viime kädessä brittiläinen oppilaitos päättää itse, miten se rinnastaa ulkomaiset tutkinnot brittiläisiin tutkintoihin.

Huomion kannattaa myös ottaa se, että useimmat brittihakijat ovat vielä koulussa hakiessaan yliopistoon, mutta myös suomalaiset voivat hakea brittiläiseen yliopistoon viimeisen lukiovuoden aikana ennen ylioppilaskirjoituksia. Tällöin oppilaitokset ilmoittavat yleensä tarjouksessaan, millaisia arvosanoja ne edellyttävät hakijan saavuttavan ylioppilaskirjoituksissa.

Pääsykokeet, soveltuvuustestit ja haastattelut

Brittiläisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin ei yleensä ole haastatteluita tai pääsykokeita. Poikkeuksena Oxfordin ja Cambridgen yliopistot. Joissakin tapauksissa hakijaa voidaan pyytää tekemään jokin harjoitustyö, esimerkiksi kirjoittamaan essee tietystä aiheesta. 

Kielitaitovaatimukset

Opetus ja oppimateriaali on brittiläisissä korkeakouluissa englanninkielistä, joten useimmat oppilaitokset haluavat varmistaa, että ulkomaisten hakijoiden kielitaito on riittävä opiskeluun englannin kielellä. 

Siten monet brittiläiset yliopistot ja korkeakoulut vaativat ulkomaisilta hakijoilta kansainvälisen kielitestin suorittamista. Poikkeuksena kielitestiä ei välttämättä vaadita hakijalta, joka on opiskellut tai työskennellyt pidempään englanninkielisessä maassa tai suorittanut englanninkielisen lukion. 

Korkeakoulut päättävät itse siitä, millä tavalla kielitaito mitataan. Yleisimmät kielitestit ovat IELTS ja TOEFL, mutta on olemassa muitakin testejä.

Yleistä opiskelusta Isossa-Britanniassa

Opintomuodot

Luento on opiskelumuoto, johon osallistuu usein paljon opiskelijoita. Jotkin luennot voivat olla oikeita massaluentoja, jolloin osallistujia voi olla useita satoja. Tällaisia massaluentoja on usein erityisesti peruskursseilla. Luentojen tarkoituksena on käydä läpi tietty asiakokonaisuus ja siihen liittyvä oheismateriaali sekä tuoda esiin uusin aiheeseen liittyvä tieto, joka ei välttämättä vielä löydy kurssikirjallisuudesta. Syventävien kurssien luentojen osallistujamäärä on yleensä hieman pienempi, kun opiskelijat suuntautuvat heitä kiinnostaville kursseille.

Seminaarit ovat intensiivisempiä, pienemmälle ryhmälle suunnattuja oppitunteja, joissa käsitellään jotakin sovittua teemaa. Seminaareille ominainen piirre on pyrkimys saada aikaan aktiivista keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa opettajan ja opiskelijoiden kesken. Seminaareihin osallistuminen on yleensä pakollista. Usein osa ryhmään kuuluvista opiskelijoista valmistaa alustuksen sovitusta aiheesta, jota ryhmä sitten yhdessä käsittelee

Ohjatuille oppitunneille osallistuu yleensä yhdestä viiteen opiskelijaa. Niiden tarkoituksena on antaa opiskelijalle yksilöllisempää ohjausta ja palautetta tiettyyn työhön tai opinnäytteeseen liittyen. Ohjattuja oppitunteja voivat olla myös harjoitustunnit, joiden sisältö riippuu paljon oppiaineesta ja aihepiiri voi siten vaihdella tietokoneenkäytöstä laboratoriokokeisiin. 

Ohjattujen opintomuotojen lisäksi kaikkiin koulutusohjelmiin liittyy omatoimista opiskelua, joka sisältää kirjallisten töiden ja esitysten valmistelua. Kirjalliset työt voivat olla lyhyitä esseitä, laajempia tutkimustöitä yksin tai ryhmässä sekä mahdollisia muita harjoitustöitä. Kirjallisten töiden lisäksi opiskelija suorittaa opintokokonaisuuksia tenttimällä joko siten, ettei hänellä saa olla tenttitilaisuudessa muistiinpanoja mukana tai siten, että muistiinpanoja ja oheiskirjallisuutta voi käyttää tenttikysymyksiin vastatessa.

Oppilaskunta ja opiskelijakortti

Oppilaskunnan jäsenyys on Britanniassa automaattinen, jolloin jäsenmaksu sisältyy lukukausimaksuihin. Useimpien yliopistojen, korkeakoulujen sekä ammatillisten oppilaitosten opiskelijaliitot tai oppilaskunnat ovat myös Kansallisen opiskelijaliiton jäseniä, jolloin myös opiskelija liittyy automaattisesti myös tähän opiskelijaliittoon.

Opiskelijaliitto on brittiläisissä korkeakouluissa opiskelevien etujärjestö, joka järjestää runsaasti erilaisia sosiaalisia tapahtumia opiskelijoille sekä ylläpitää ravintoloita, baareja ja kauppoja. Tämän lisäksi oppilaskunnat neuvovat opintososiaalisissa kysymyksissä, antavat oikeusapua, julkaisevat lehtiä, välittävät asuntoja ja muutoinkin auttavat ja neuvovat opiskelijoita.

Lisäksi oppilaskunnat organisoivat opiskelijoille monenlaista harrastustoimintaa, kuten liikuntaa, näytelmäkerhoja, kulttuuritapahtumia ym. 

Brittiläinen opiskelijakortti oikeuttaa alennuksiin monissa paikoissa. Alennusta voi saada yleisten kulkuneuvojen matkalipuista, teatterilipuista, ruoasta ylioppilaskunnan kaupassa jne. Tarkempaa tietoa alennuksista saa oman oppilaitoksen opiskelijaliiton edustajilta.

Suomalaisopiskelijat Britanniassa

Britannia on hyvin suosittu kohdemaa suomalaisille, jotka lähtevät suorittamaan koko tutkintoa ulkomaille. Useat suomalaiset valitsevat pääaineekseen erityisesti kauppatieteitä ja viestintää. Muita suosittuja aineita ovat taideaineet, lakitiede, psykologia ja kansainväliset suhteet. Hyvä vinkki onkin etsiä erilaisia foorumeja, joiden kautta hakija voisi saada yhteyden jo Britanniassa opiskeleviin suomalaisiin. Maassa jo opiskelevilta on helppo kysyä apua ja vinkkejä käytännön asioiden hoitamiseen.

Opiskelijavaihto

Jos koko tutkinnon suorittaminen Briteissä tuntuu vielä liian hurjalta jutulta, helppo vaihtoehto on lähteä maahan opiskelijavaihtoon. Opiskelijavaihtoon lähteminen edellyttää, että sinulla on opiskelupaikka suomalaisessa oppilaitoksessa ja että ulkomailla suorittamasi opinnot sisällytetään osaksi Suomessa suoritettavaa tutkintoa.

Jos olet kiinnostunut lähtemään opiskelijavaihtoon, kysy tarkempaa tietoa mahdollisuuksistasi oman oppilaitoksesi kansainvälisten asioiden toimistosta.

Lukuvuosi Isossa-Britanniassa

Lukuvuosi

Brittiläisten korkeakoulujen lukuvuosi alkaa yleensä syksyllä syys–lokakuussa ja päättyy kesäkuussa. Lukuvuosi jakautuu kahteen tai kolmeen lukukauteen. Opetus koostuu pääasiassa luennoista, seminaareista, ohjatuista oppitunneista (tutorials) sekä käytännön harjoituksista, joiden osuus vaihtelee oppiaineen ja oppilaitoksen mukaan. Brittiläisissä korkeakouluissa pienryhmäopetuksen osuus on yleensä suhteellisen suuri.

Lukukausimaksut Isossa-Britanniassa

Brittiläiset korkeakoulut perivät lukukausimaksuja kaikilta opiskelijoiltaan. Suomalaiset opiskelijat ja muut EU-maista tulevat opiskelijat kuuluvat home student -kategoriaan eli he maksavat samansuuruisia lukukausimaksuja kuin brittiläiset opiskelijat.

Undergraduate-tason opinnot

Muutamat yliopistot (Cambridge, Oxford) perivät myös erillistä college-maksua (college fee). Lisäksi yksityiset yliopistot ja colleget voivat periä 9000 puntaa suurempiakin lukukausimaksuja.

Undergraduate-opinnot Skotlannissa

Skotlannissa skottiopiskelijoiden ja Britannian ulkopuolelta tulevien EU-maiden opiskelijoiden ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja perustutkintotasolla, vaan Skotlannin hallitus maksaa lukukausimaksut näiden opiskelijoiden puolesta. Tuen saamiseksi opiskelijan tulee lähettää hakemus Student Awards Agency for Scotlandille (SAAS).
Postgraduate-opinnot eli maisteriohjelmat ja muut jatko-opinnot Britanniassa

Maisteriohjelmien lukukausimaksut voivat olla korkeampia kuin undergraduate-tasolla, myös EU-maiden opiskelijoilla. Näihin opintoihin Britannian valtio tarjoa lukukausilainaa niiden kattamiseksi. Tämä koskee myös Skotlantia. Tietoa jatko-opintojen kustannuksista kannattaa tiedustella suoraan oppilaitokselta.

Opintojen rahoitus ja opintotuki Isossa-Britanniassa opiskeluun

Opintojen rahoitus ja työskentely Britanniassa

Suomalaiset rahoittavat ulkomailla opiskeluaan useimmiten Kelan myöntämällä opintotuella, asumislisällä ja opintolainalla. Useat opiskelijat työskentelevät myös opintojen ohella. Rajoitukseton opintojen ohella työskentely Britanniassa on mahdollista, jos opiskelija onnistuu löytämään työpaikan ja pystyy sovittamaan työskentelyn opintojen lomaan. Opiskelun rahoitusta ei kuitenkaan kannata laskea palkkatyön varaan, koska opiskelu Britanniassa on hyvin tiivistahtista, eikä siten välttämättä jätä aikaa työskentelylle.

Lainaa lukukausimaksujen kattamiseen

Kuten aikaisemminkin mainitsimme, Suomalaiset opiskelijat voivat hakea Britannian valtiolta lainaa lukukausimaksujen kattamiseen. Tätä lainaa voi hakea ainoastaan alemman korkeakoulututkinnon eli undergraduate-tason opintojen suorittamiseen.

Asuminen Isossa-Britanniassa

Asuminen

Britannian korkeakoulut tarjoavat opiskelijoille asumiseen erilaisia opiskelija-asuntoloita. Opiskelija-asuntoa voi myös hakea eri järjestöjen kautta sekä tietysti yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Soluasunto opiskelija-asuntolassa on yleensä edullisin vaihtoehto asumiseen. Soluasunnossa jokaisella on oma huone, mutta useimmiten keittiö, kylpyhuone ja oleskelutilat jaetaan muiden kanssa. Korkeakoulut tarjoavat usein paikan opiskelija-asuntoloistaan ulkomaisille ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Yhden hengen opiskelija-asunnon vuokra on keskimäärin 90–150 £/viikko. Osa oppilaitoksista vaatii vuokran maksamista ennakkoon koko lukukauden tai lukuvuoden ajalta. Kannattaakin olla yhteydessä oppilaitosten opiskelija-asunto säätiöön ja tiedustella tarkemmin niiden tarjoamista asuntolapalveluista. Oppilaitoksen kautta kannattaa myös tiedustella luotettavia yksityisten vuokra-asuntojen välittäjiä ja muita asumisvaihtoehtoja.

Yksityisen vuokra-asunnon hinta riippuu asunnon sijainnista ja koosta, eri alueilla on suuriakin eroja. Vuokra maksetaan viikoittain tai kuukausittain vuokraemännälle tai -isännälle. Vuokra-asunnoista kannattaa metsästää esimerkiksi paikallisten sanomalehtien sivuilta sekä internetistä. Vuokranmaksun lisäksi opiskelijan kannattaa myös varautua maksamaan takuumaksu etukäteen. Takuun maksamisesta on ehdottomasti muistettava ottaa kuitti summineen ja allekirjoituksineen.

Elinkustannukset

Elinkustannukset Britanniassa vaihtelevat paikkakunnan ja henkilökohtaisten kulutustottumusten mukaan. Yleisesti ottaen Lontoon alueella ja muissa suurissa kaupungeissa on kalleinta ja pienemmillä paikkakunnilla halvempaa. Karkea arvio elinkustannuksista sisältäen asumiskustannukset voisi olla noin 1200 euroa/kk Lontoossa ja noin 950 euroa/kk muualla Britanniassa. Kustannuksiin lasketaan lukukausimaksut, opiskelumateriaali, asumis- ja lämmityskustannukset, vaatetus, ruoka, harrastukset, matkakulut sekä muut omien tarpeiden mukaan vaihtelevat kulut. 

Lähteet: Maailmalle.net